top of page

Kalvaako sinua jatkuva syyllisyys?

Syyllisyys tuntuu möykkynä sisälläsi. Ankarat äänet kaikuvat hahmottomana jostain kaukaa. Et ole täysin varma, mitä olet tehnyt väärin. Ehkä näet omat virheesi ja pystyt myöntämään ne. Silti koet, että syyllisyyden taakka vainoaa ja syö kohtuuttomasti energiaasi. Jos tunnistat tästä itsesi, kannattaa sinun jatkaa lukemista.

Maalaus: J-P Löfberg

Tällainen epämääräinen syyllisyys syntyy erityisesti silloin, jos läheinen ihminen vetäytyy kertomatta syytä. Mielesi yrittää löytää selitystä sille sanattomalle mielenilmaisulle, jossa tärkeä henkilö on sinua kohtaan passiivisen vihamielinen. Ajatuksesi tapahtumien tosiasioista hautautuvat syyllisyyden tunteisiin, joten joudut käymään tosiasiat läpi uudelleen ja uudelleen. "Mitä tein väärin?"


Syyllistäjä pitää omaa toimintaansa oikeudenmukaisena. Hänellä on sisäsyntyinen ajatus siitä, että muut ovat vastuussa hänen onnellisuudestaan. Hän pitää itseään etuoikeutettuna ja odottaa sinulta mukautumista, anteeksipyytelyä ja hyvityksiä. Mikäli näin ei tapahdu, hän vetäytyy ja sulkee sinut ulkopuolelle. Näin hän viestii sinun arvottomuutta hänen silmissään. Muille hän esiintyy viattomana varmistaen selustansa. Hän luo uhritarinan, johon uskoo itsekin.


Tosiasiassa syyllistäjä ei kestä omia tunteitaan. Hän haluaa sinun kärsivän säilyttääkseen hallinnan ja ylemmyyden tunteensa. Tämä ei välttämättä ole tietoista, vaan automaattinen toimintatapa, joka suojaa hänen haurasta omanarvontuntoa. Peiliin katsominen voi olla hänelle liian uhkaavaa. Sinä herkkänä ihmisenä otat molempien pahan olon kannettavaksi. Näin tapahtuu tunteiden siirto.


Kiltteydestä kipeät


Mukautuvana ihmisenä etsit vikoja itsestäsi. Lopulta omaksut ajatuksen itsestäsi kelpaamattomana. Alat ehkä hyvitellä ja tehdä myönnytyksiä periaatteistasi. Olet valmis mukautumaan, jotta sinun ei tarvitsisi kantaa häpeää kariutuneesta ihmissuhteesta.


Jos olet tarkka, tunnistat hylätyksi tulemisen pelon. Se saa sinut miellyttämään muita omien rajojesi kustannuksella. Ellet ole aiheuttanut vakavaa vahinkoa muille ihmisille, jatkuva syyllisyyden tunteesi kertoo epäterveellisestä suhteesta itseesi ja muihin ihmisiin.


Kiltteydestä kärsivät ovat sisimmässään turvattomia. He ovat saattaneet elää vanhemman kanssa, joka on ollut arvaamaton ja epäjohdonmukainen. Tällaisessa kasvuympäristössä lapsi oppii olemaan varuillaan ja tarkkailemaan muiden liikkeitä. Hän kannattelee yleistä mielialaa olemalla kiltti ja vaivaton.


Nuoruudessa erilaiset jäykät ja sääntöihin sulkevat yhteisöt jättävät jäljen vasta rakentuvaan identiteettiin. Nuori sisäistää uskomuksen, että auktoriteetteja pitää kumartaa, jotta he eivät rankaise. Pelkoa yhteisön ulkopuolelle jäämisestä käytetään hyväksi. Liian herkäksi kehittyvä omatunto johtaa rajattomuuteen ja liialliseen mukautumiseen vielä aikuisuudessa.


Syyllisyys on vallan pelinappula


Jos olet tehnyt väärin ja loukannut, olet vastuussa teoistasi. Ikävät seuraukset huonoista valinnoista opettavat valitsemaan ensi kerralla toisin. Terve syyllisyyden tunne on ystäväsi, joka auttaa ja ohjaa oikealle tielle. Virheistä oppiminen on mahdollista maaperässä, jossa hyväksytään inhimillisyys ja annetaan toiselle uusi mahdollisuus.


Jos ympärilläsi olevat ihmiset ovat armottomia, syyllisyyden tunteesi ei lievity vaikka yrität sovintoa. Katumuksesi muuttuu turvattomuudeksi ja koet hylätyksi tulemista. Tämä on itsekkäästi toimivan ihmisen tapa kostaa hänen kokemansa kunnian loukkaus. Hän palauttaa itsekunnioituksensa mitätöimällä sinua.


Armottomuus voi olla suoraa vihamielisyyttä tai ovelaa ja vaikeammin tunnistettavaa käytöstä. Se on joko suoraa tai kauniilla sanoilla kuorrutettua torjuntaa, ohittamista ja huomiotta jättämistä. Tällainen valtapeli tekee sinut aseettomaksi. Anteeksiantamattomuus on kosto.


Syyllisyys suojaa kuormitukselta


Joskus pahin syyttäjä on päänsisäinen kriitikkosi. Se suojaa sinua kelpaamattomuuden tunteilta vaatimalla sinulta virheettömyyttä. Ankaruus yleensä voimistuu reaktiona psyykkiseen kuormitukseen. Epäonnistumisten yhteydessä suojamuuri murtuu ja pinnalle pulppuaa vaikeita tunteita.


Syyllisyyden kokeminen voi myös olla tapasi käsitellä vaikeita ihmissuhteita. Syytät itseäsi ja idealisoit eli korotat toisen jalustalle. Tämä on voinut olla toimiva selviytymiskeino sellaisen läheisen kanssa, joka ei ole kyennyt näkemään itsessään mitään vikaa. Yhteys on palautunut, kun sinä olet ottanut syyt niskoillesi. Jatkuva syyllisyyden viittaan pukeutuminen kuitenkin syö itsekunnioitustasi. Se antaa muille mahdollisuuden käyttää kiltteyttäsi hyväksi.


Ihmissuhteet, jotka perustuvat sinun kiltteydellesi, eivät ole kestäviä. Voi olla vaikeaa päästää irti pitkälle hiotusta koreografiasta, jota suhteen dynamiikka noudattaa. Rajojen asettaminen tuntuu pelottavalta, mikä on ymmärrettävää. On mahdollista, että toinen ihminen ei kykene tasa-arvoiseen suhteeseen kanssasi. Motivaatio kanssakäymiseenne on voinut perustua palveluksiin, joita olet antanut. Muuttuvassa tilanteessa ystävyyden perusta punnitaan.


Mitä tehdä syyllisyydelle, joka ei jätä rauhaan?


Pitkään jatkuessaan syyllisyys saa sinut eristäytymään. Se kuormittaa ja heikentää mahdollisuuksiasi nauttia sosiaalisesta elämästä. Kuten minkä tahansa tunteen kohdalla, myös syyllisyydestä on siksi osattava päästää irti. Sinulla on lupa ja velvollisuus rakastaa myös itseäsi.


Jos olet laiminlyönyt osuuttasi sovinnon rakentamisessa, syyllisyyden tunne ohjaa sinua korjaamaan tilanteen. Jos kuitenkin olet jo myöntänyt virheesi, on pallo toisella ihmisellä. Mikäli sinun on vaikea erottaa tosiasiat omista tunnepohjaisista ajatuksistasi, pyydä puolueettoman ihmisen näkemystä tilanteellesi. Kun liiallinen syyllisyyden tunne valtaa sinut, muistuta itseäsi näistä tosiasioista.


Vanhassa juutalaisessa perinteessä on ohjenuora, jonka mukaan väärintekijän tulee kolmesti yrittää sovintoa. Mikäli vastapuoli ei tämänkään jälkeen tule vastaan, saa ihminen olla vapaa syyllisyyden taakasta. Myös vastapuolella on oma vastuunsa yhteyden uudelleenrakentamisessa. Toisen kyykyttäminen ja kaunan kantaminen ovat nekin kompastumista rakkaudettomuuteen.


Pohdittavaksi:


  • Missä kaikissa tilanteissa muistat reagoineesi voimakkaalla syyllisyyden kokemuksella elämäsi varrella? Onko tämä tunne sinulle tyypillinen tapa reagoida stressiin?

  • Muistatko tilanteita elämäsi varrelta, joissa rajojesi puolustaminen on johtanut vastapuolen vetäytymiseen tai rankaisevaan käytökseen?

  • Mihin lopputulokseen pyrit olemalla ylikiltti? Kun puhuttelet rationaalista puolta itsessäsi, uskotko liiallisen kiltteyden johtavan sinut tavoitteeseesi?

  • Kuvittele mielessäsi tasapainoinen ja hyvä esikuva lähimmäisestä. Mitä kaikkia piirteitä ja toimintatapoja yhdistät tällaiseen ihmiseen? Mitkä sinun piirteesi vastaavat ihannettasi ja mitä voisit karsia tai kehittää?

  • Mieti lopuksi jotakuta lempeää ja lämmintä hahmoa. Se voi olla joku tuntemasi ihminen tai vaikkapa kotieläimesi. Katso itseäsi hänen armollisten silmien kautta. Vapauta itsesi haitallisesta syyllisyydestä. Voit oppia menneistä ja jatkaa sitten eteenpäin kohti uusia mahdollisuuksia.


Lukuvinkki:

Leder, Steve (2017). "More beautiful than before - how suffering transforms us". Hay House Inc.


0 kommenttia

Aiheeseen liittyvät päivitykset

Katso kaikki

留言


bottom of page