Aikamme julma ilmiö on ghostaaminen eli ihmissuhteesta katoaminen. Ghostaaja jättää sinut tekstiviestillä tai lakkaa olemasta pahimmillaan ilman mitään ilmoitusta. Hän ei reagoi yhteydenottoihin, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin. Eilen suunnittelit tulevaisuutta hänen kanssaan, tänään hän ei ole osa elämääsi. Mitä tapahtui?
Maalaus: J-P Löfberg Ghostaaja jättää jälkeensä hämmennyksen
Läheinen suhde päättyy sinulle, joka olet jätetty, kuin sormea napsauttamalla. Mitä läheisempi ja tärkeämpi osa elämää ghostaaja sinulle oli, sitä hämmentyneempään olotilaan jäät. Tuntuu, kuin pohja olisi kadonnut koko elämältäsi. Miten voit jatkaa eteenpäin, kun kaikki päättyi niin yllättäen ja väkipakolla?
Yleinen tarve järkyttävässä tilanteessa on ymmärtää, mitä tapahtui. Jos et saa vastauksia kysymyksillesi, on vaikea hyväksyä eron lopullisuutta. Saatat oljenkorren lailla takertua siihen pieneen mahdollisuuteen, että kaikki olikin suurta väärinymmärrystä. "Tapahtuneelle täytyy olla jokin muu syy kuin se, että hän todella halusi päättää yhteisen tarinamme näin."
Ghostaaminen on haluttomuutta kannatella toista osapuolta eron tuomien vaikeiden tunteiden yli. Se on tunteiden välttelyä katoamalla silloin, kun pitäisi ottaa eroaikeet puheeksi. Ghostaamiselle ei välttämättä ole muuta syytä kuin se, että toinen osapuoli on itsekäs eikä halua keskustella vaikeista tunteista. Hän on kyvytön huomioimaan sinun tarvetta puhua, koska se herättää hänessä epämiellyttäviä tunteita. Hän ei halua tai kykene ponnistelemaan vuoksesi.
Syyllisyyden tunne suojaa särkymiseltä
Yksi tärkeä ihmisen hyvinvoinnin kulmakivistä on elämän ennakoitavuus. Usko siihen, että elämä etenee jotakuinkin samalla tavalla kuin tähän asti, luo turvallisuuden tunnetta. Ghostaaminen uhkaa tätä perususkomusta elämästä. Kun turvallisuuden tunne järkkyy, yleinen reaktio on syyllisyyden kokeminen.
Syyllisyyden tunteen voi ajatella toimivan eräänlaisena suojamekanismina kaoottisuutta vastaan. Se antaa sinulle kokemuksen hallinnan tunteesta. Ehkä olisit voinut estää tapahtuman olemalla parempi kumppani? Mielesi juuttuu etsimään syitä ja vikoja itsestäsi. Hiljalleen alat uskoa, että syy todella oli sinussa.
On äärimmäisen kivuliasta hyväksyä, että läheisin ihminen satuttaa niin peruuttamattomalla tavalla. Otat mieluummin syyn omille harteillesi. Liiallisen vastuun ottaminen tapahtuneesta syö kuitenkin omanarvon tunnettasi. Saatat sisäistää itsestäsi kuvan viallisena ja suhteeseen kelpaamattomana ihmisenä.
Ottamalla syyt niskoillesi vaalit ihannekuvaa ghostaajasta. Sinun voi olla vaikea ymmärtää, miten rakastamasi ihminen kykeni näin ikävään temppuun. Koko suhteenne historia kyseenalaistuu. Tunsitko kumppaniasi ollenkaan? Voimakkaan tunnemyrksyn keskellä mieli tukeutuu mustavalkoiseen joko-tai -ajatteluun. Samaan ihmiseen ei meinaa mahtua hyvät ja huonot puolet. Pohdit, kumpaan leiriin hän lopulta kuului.
Antautumalla surulle edistät toipumista
Ihminen suostuu antautumaan surun tunteelle vasta, kun on pakko. Sydämen särkyminen on niin kivuliasta, että saatat mieluummin valita elää itsepetoksessa kuin uskoa tosiasioita. Näin toimiessasi suruprosessi valitettavasti pitkittyy. Sureminen alkaa, kun uskot suhteen päättyneen.
Vaikka rationaalinen puolesi kykenee jäsentämään tapahtuneet, vaikeat tunteet palaavat kerta toisensa jälkeen. Kamppailet epäuskon ja syyllisyyden ristitulessa. Näissä hetkissä auttaa, kun kiinnityt tosiasioihin. Muistuta itselle, mitä todella tapahtui. Pysy faktoissa, kun kertaat, millainen suhteenne oli ja miten se päättyi. Tällä tavoin hillitset taipumustasi kieltää likaiset tosiasiat.
Emme koskaan välty loukkaamasta läheisiämme. Voimme kuitenkin tukeutua siihen, että kävi miten kävi, selviämme yhdessä. Vaikeastakaan erosta ei tarvitse selvitä yksin, vaan suhteen osapuolet voivat auttaa toinen toisensa jaloilleen. Tämä on ihmissuhteisiin kuuluvan vastuun kantamista ja osa lähimmäisen rakkautta.
Jaana Mäntykoski psykologi, pariterapeutti
Commenti