Narsistille ihmissuhteet ovat hyötysuhteita. Hän tarvitsee jatkuvaa vahvistusta ja ihailua ympäristöltään. Jos narsisti kokee tulevansa uhatuksi, hän mitätöi toista ja vetäytyy. Tämän vuoksi narsistin parisuhteet ovat yleensä lyhytkestoisia. Vaihtuvat suhteet perustuvat valloittamisen haluun ja kumppanin valinta pinnallisiin tekijöihin. Suhteet ylläpitävät narsistin haurasta omanarvontuntoa.
Narsistin käsitys itsestä on hauras ja osin epärealistinen. Omanarvon tunne perustuu uskomukseen itsestä erityisenä. Itsensä näkeminen ylivertaisena voi tarjota näennäisesti vakaan minäkuvan mutta sen hintana on joko vetäytyminen tai niiden asioiden kieltäminen, mitkä eivät vahvista ylivertaista minäkuvaa.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että osa narsisteista ei kykene luomaan pitkää parisuhdetta, koska läheinen ihmissuhde tuo aina esiin ihmisen keskeneräisyyden. Narsisti ei kestä, että hänen heikkoutensa tulevat päivänvaloon.
Ylivertaisen minäkuvan ylläpitäminen vaatii ympäristöstä tulevaa jatkuvaa myönteistä palautetta, ihailua ja kunniaa. Narsisti tarvitsee muita ihmisiä ylläpitämään hänen valheellista kuvaa itsestään. Samanaikaisesti läheinen yhteys muihin uhkaa hänen kokemustaan itsestä ylivertaisena. Muiden kanssa ollessaan hän joutuu kohtaamaan tosiasian, että toisilla on ominaisuuksia, joita hänellä itsellään ei ole.
Narsistit käyttäytyvät ihmissuhteissaan eri tavoin, riippuen häiriön alatyypistä. Mahtailevia piirteitä omaava narsisti solmii pääosin pinnallisia ihmissuhteita, joiden tehtävänä on lähinnä kannatella haurasta minäkuvaa ja omanarvontunnetta. Minäkuvaltaan hauraammat narsistit sen sijaan vetäytyvät kokonaan ihmissuhteista. Molemmille tyypeille on ominaista se, että he ovat vain vähän kiinnostuneita muista ihmissuhteista, koska ne kuormittavat narsistia ja vievät suurimman osan psyykkisistä voimavaroista.
Narsismi paljastuu ihmisen puheista
Narsistin maailma on mustavalkoinen. Hänelle on hankalaa ajatella, että ihmisessä on hyviä ja huonoja puolia, joten hän lokeroi ihmisiä. Hän joko vähättee tai idealisoi muita ja kokemus toisista voi vaihdella rajusti. Muiden määrittelyssä on vahvasti mukana vertailu itseen.
Vuorovaikutuksessa muiden kanssa narsisti ilmaisee joko äärimmäistä ihailua tai mitätöintiä. Etenkin uusia ihmissuhteita solmiessaan narsisti on valloittava ja osoittaa jopa yliampuvaa kiinnostusta. Käytöksen motiivit ovat itsekeskeisiä ja laskelmoituja.
Näkemys muista ihmisistä on narsistilla on pinnallinen ja epämääräinen. Hän kiinnittää poikkeuksellisen paljon huomiota ulkoisiin asioihin, kuten kauneuteen, ulkomuotoon, vaatteisiin, materiaan ja saavutuksiin.
Lähteet:
Miller, J., Lynam, D., Hyatt, C. & Campbell, W. (2017). ”Controversies in Narcissism”. Annual Review of Clinical Psychology, 13:1, 1–1.25.
Caligor, E.,Levy, K.N. & Yeomans, F. E. (2015). Narcissistic Personality Disorder: Diagnostic and Clinical Challenges. The American Journal of Psychiatry, 172 (5): 415-422.
Artikkeli on alunperin julkaistu www.hyvakysymys.fi -sivustolla. Sen kirjoittaja on psykologi Jaana Mäntykoski ent. Ojanen.