Ihminen sitoutuu parisuhteeseensa varmimmin silloin, kun hän kokee itsensä onnelliseksi kumppaninsa seurassa, kun hyviä vaihtoehtoja on vain vähän tarjolla ja jos lähteminen tulisi liian kalliiksi taloudellisesti tai sosiaalisesti. Moderni aikamme haastaa nämä tekijät: parisuhteiden keskeisenä ongelmana ovat korkeat vaatimukset kumppanilta, runsas vaihtoehtojen määrä ja heikot yhteiskunnan tukirakenteet parisuhteelle.
Sitoutumiseen liittyvät motiivit ovat muuttuneet. Parisuhteelle asetetaan pääosin emotionaalisia odotuksia, kun vielä sata vuotta sitten avioliittoon mentiin ensi sijassa taloudellisista syistä. Sittemmin parisuhde solmittiin perheen perustamiseksi mutta nykyään yhä useampi suhde alkaa myöhemmällä iällä eikä perheellistyminen ole enää oletusarvo.
Puolison toivotaan olevan ensisijaisesti sielunkumppani ja tuovan tunnepitoista merkitystä elämään. Idealisoituneet haavekuvat parisuhteesta johtavat suuremmalla todennäköisyydellä tyytymättömyyteen ja parisuhteen päättymiseen. Unelma elinikäisestä sielunkumppanista on kestämätön perusta pitkälle parisuhteelle.
Lisäävätkö deittisovellukset kumppaniehdokkaita?
Deittisovellusten myötä vaihtoehtoisten kumppaneiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, mikä näyttäisi hidastavan parinvalintaa ja heikentävän tyytyväisyyttä parisuhteeseen. Tutkimusten mukaan ihmiset, joilla on runsaasti valinnanvaraa, ovat keskimäärin tyytymättömämpiä valintaansa ja vaihtavat kumppania muita todennäköisemmin.
Digitalisoitumisesta näyttäisi seuranneen parisuhteiden lyhentymistä. Samanaikaisesti yleisin tapa uusi kumppani on tänä päivänä internet ja parinhakuun suunnitellut mobiilisovellukset.
Nykyään yksin asuminen on yhä helpompaa taloudellisen vaurauden ansiosta. Yhteiskunnan asenteet parisuhteita ja erilaisia perhemuotoja kohtaan ovat muuttuneet sallivammiksi antaen yksilöille mahdollisuuden tehdä itsenäisempiä päätöksiä siviilisäädystään. Valinnan vapaudella on kääntöpuolensa: riippumattomuus ei aina tuo toivottua onnea ja yksinäisyydestä on tullut yksi aikamme suurimmista mielenterveyttä uhkaavista tekijöistä.
Millainen on hyvä match?
Rakastuminen on tietoisen toiminnanohjauksen ulottumattomissa ja sitä ohjaavat vahvat biokemialliset reaktiot kehossa ja aivoissa. Se alkaa viehättymisestä, joka on pitkälti ulkoista. Kehon mittasuhteet ja kasvojen piirteet ovat tutkitusti merkityksellisimmät seikat, jotka määrittelevät viehättymisen voimakkuutta.
Viehättyminen kestää vain hetken, jonka jälkeen suhteen jatkumiseen tarvitaan monia muitakin tekijöitä. Rakkaussuhteen evoluution on kaavamainen: tarvitaan valmiutta, sattumaa, viehätystä, jännitystä ja empatiaa. Psykologinen yhteensopivuus ratkaisee, johtaako rakastuminen toimivaan parisuhteeseen.
Millainen on hyvä kumppaniehdokas?
Luonteenpiirteiden ja elämänarvojen samankaltaisuutta pidetään hyvänä perustana parisuhteelle, mutta vastakohdat usein kiehtovat. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu vain vähäistä näyttöä siitä, että parien persoonallisuuden piirteiden yhteneväisyys ennustaisi tyytyväisyyttä parisuhteeseen pitkällä aikavälillä. Sen sijaan korkea neuroottisuus luonteenpiirteenä voi heikentää osapuolten tyytyväisyyttä parisuhteeseen.
Mukautuvuus ja tunnollisuus ennustavat puolestaan romanttisen suhteen kestävyyttä. Kyky joustaa, antaa anteeksi, luottaa toisiin ja olla antelias voimistaa yksilöstä itsestä riippuvaa tyytyväisyyttä ihmissuhteissa mutta nämä löydökset eivät ohjaa sopivan kumppanin valinnassa.
Ghostaaminen on välttelyä ja välinpitämättömyyttä
Parien tavat keskustella sitoutumiseen ja suhteen tulevaisuuteen liittyvistä ajatuksista vaihtelevat. Parhaassa tilanteessa yhteistä elämää punnitaan avoimesti ja epävarmuuden tunteista ja erosta uskalletaan puhua. Toisinaan keskustelua kuitenkin vältellään, mikä voi johtaa suhteen ajautumiseen pitemmälle kuin oli tarkoitus.
Puhumattomuuden taustalla piilee pyrkimys vältellä eroon liittyviä vaikeita tunteita ja niiden käsittelyä. Myös nykypäivän deittailukulttuuria luonnehtiva ghostaaminen eli yllättävä katoaminen ilman selityksiä liittyy tunteidenkäsittelyn välttelyyn mutta myös välinpitämättömyyteen toisen ihmisen tunteista.
Vaikeus harkita avoimesti tulevaisuutta kumppanin kanssa voi johtaa pitkäaikaisiin ongelmiin. Eteneminen suhteessa ilman riittävää harkintaa on yhteydessä heikompaan sitoutumiseen ja ennustavan myöhempää tyytymättömyyttä. Varhain tarjottu ohjaus parisuhteisiin ja sitoutumiseen liittyen voi olla merkittävä tuki etenkin nuorille aikuisille, jotka tekevät kauaskantoisia päätöksiä ihmissuhteissaan.
Jaana Mäntykoski
psykologi
Artikkeli on julkaistu alunperin Väestöliiton nettisivuilla https://www.vaestoliitto.fi/parisuhteet/tietoa-parisuhteesta/parinvalinta-ja-sitoutuminen/