Täytyykö olla vähän hullu ollakseen luova?
On olemassa myytti, jonka mukaan kaikki hyvät taiteilijat ovat jossain määrin hulluja. Olipa kyseessä traumaattinen historia tai taipumus psykoottiseen oireiluun, yleisen uskomuksen mukaan ihmisen täytyy olla mieleltään hieman hauras ollakseen luova. Eräs muusikko kysyi minulta hiljattain, menettääkö hän kykynsä säveltää, jos hänen mielialaansa hoidetaan psykoterapiassa.
Meillä on useita esimerkkejä kuuluisista taiteilijoista, joilla on diagnosoitu mielisairaus. Vincent Van Gogh on heistä ehkä tunnetuin, mutta myös Amy Winehouse, Avicii ja Kurt Cobain, menehtyivät hekin oman käden kautta jo nuorina. Nämä kohtalot viittaavat siihen, että yhteys kärsimyksen ja luovuuden välillä on olemassa. Onko se niin?
Katsotaanpa tutkimuksia. Niiden mukaan luovilla aloilla työskentelevät ihmiset kärsivät muita enemmän psykiatrisista ongelmista. Esimerkiksi eräs norjalainen tutkimus osoittaa, että ahdistuneisuus- ja masennusoireet ovat huomattavasti yleisempiä muusikoiden keskuudessa verrattuna yleiseen norjalaiseen työvoimaan. Laulajat, soolo- ja pääesiintyjät näyttäisivät kokevan eniten ahdistuneisuutta omassa ammattiryhmässään.
Ovatko taitelijat synnynnäisesti alttiimpia mielenterveyden häiriöille? Laaja norjalainen persoonallisuustutkimus osoittaa, että luontainen reagointiherkkyys kielteisiin elämäntapahtumiin on voimakkaampaa muusikoilla. Tämä piirre on usein yhteydessä mielenterveyden ongelmiin. Muusikot ovat lisäksi luonteeltaan usein introverttejä, mikä joissain tutkimuksissa yhdistetään kohonneeseen ahdistuneisuuteen.
Kun otetaan huomioon esiintyvien taiteilijoiden altistuminen medialle ja erilaisille yleisöille, on ymmärrettävää, että näissä ammateissa ahdistuneisuus on koholla. Saattaa myös olla, että taiteellisissa yhteisöissä suhtaudutaan mielenterveysongelmiin hyväksyvämmin. Tietoisuus psyykkisistä ongelmista voi johtaa psykiatristen ongelmien yliraportointiin. Epäsäännölliset työajat, yksinäisyys, epävarmat tulot ja heikot ammatilliset tukirakenteet eivät ole omiaan tukemaan alalla toimivien henkistä hyvinvointia.
Toisaalta tutkimukset osoittavat myös sen, että mielialahäiriöistä kärsivät taiteilijat ovat tuotteliaampia voidessaan psyykkisesti hyvin kuin oireilujakson aikana. Psyykkinen epätasapaino ei siis lisää luovuutta, vaan päinvastoin. Mielialahäiriöillä on taipumus heikentää ihmisen aloitteellisuutta ja suorituskykyä.
Sen sijaan kyky olla yhteydessä omiin tunteisiin on tärkeä taito luovassa työssä. Kun voimakkaat tunteet eivät häiritse toimintakykyä, vaikeatkin kokemukset voivat toimia luovuuden lähteenä.
Yhteenvetona näyttää siltä, että muusikot ovat synnynnäisesti alttiimpia mielialahäiriöille kuin muut ammattiryhmät. Samanaikaisesti mielenterveysongelmista kärsiminen ei tee heistä luovempia, vaan pikemminkin heikentää heidän kykyään tehdä musiikkia. Tämän vuoksi olisi ensiarvoisen tärkeää keskittyä heidän tukemiseensa niin yhteiskunnallisesti kuin terveydenhuollonkin näkökulmasta. Mielenterveyden hoitaminen ei tukahduta luovuutta, vaan auttaa sitä kukoistamaan.
Lähteet:
Vaag, J., Sund, E. & Bjerkset, O. (2017). Five-factor personality profiles among Norwegian musicians compared to the general workforce. Musicae Scientiae, 22 (3), 434-445.
Vaag, Bjorngaard & Bjerkeset (2016). Symptoms of anxiety and depression among Norwegian musicians compared to the general workforce. Psychology of Music: 44(2): 234–248.
Andreasen, N. & Glick, I. (1988). Bipolar affective disorder and creativity: Implications and clinical management. Comprehensive Psychiatry, 29:3, 207-217.