Onnellisia pareja yhdistää myönteinen tapa kommunikoida toisilleen. Tällä tarkoitetaan sanallisten kiintymyksen ilmaisujen lisäksi erilaisia läheisyyttä lisääviä rutiineja, kuten hyvän yön suukkoja, pieniä yllätyksiä, huomioon ottamista, leikkimielisyyttä ja hoivaa.
Onnelliset parit välttävät olemasta pitkiä aikoja kiukkuisia toisilleen ja katkaisevat kielteiseksi muuttuneen vuorovaikutuksen kehän pian. He kommunikoivat arvostusta toisilleen ja huomioivat toistensa mielipiteitä silloinkin, kun ovat eri mieltä. Näin he luovat myönteistä ilmapiiriä ja hyvinvointia parisuhteeseen.
Vuorovaikutustyyli ennustaa suhteen pituutta
Tunnetun parisuhdetutkija John Gottmanin mukaan myönteisen ja kielteisen vuorovaikutuksen suhteellinen osuus on keskeisin parisuhteen pitkäaikaista ennustetta määrittävä tekijä. Mitä enemmän parilla ilmenee kielteistä vuorovaikutusta, sitä todennäköisemmin he eroavat, Gottman väittää. Vuorovaikutus on kielteistä silloin, kun se sisältää esimerkiksi kumppanin vähättelyä, kritisointia ja puolustuskannan ottamista. Myös kielteinen kehonkieli, kuten silmien pyörittely, voi olla hyvin tuhoavaa ja vaikutusvaltaista.
On hyvä muistaa, että terveissäkin ihmissuhteissa ihmiset sortuvat kielteiseen vuorovaikutukseen ajoittain. Kun tunneyhteys parin välillä on hyvä, kielteinen käytös katkaistaan pian ja katkennut yhteys korjataan kumppanin validoinnilla ja empatian osoittamisella. Vaikka onnelliset parit keskustelisivat vaikeista asioista, heidän kommunikaationsa sävy säilyy pääosin leikkimielisenä ja sisältää kiintymyksen osoituksia.
Tyytymättömyyden taustalla yhteyden puute
Kiintymyssuhdeteorian mukaan parisuhdevaikeudet liittyvät epävarmuuteen läheisessä ihmissuhteessa. Ongelmia syntyy, kun parit pyrkivät käsittelemään epävarmuuden ja tyytymättömyyden tunteitaan epäkypsillä ja tehottomilla tavoilla, kuten kumppanin kritisoimisella ja vetäytymisellä mykkäkouluun. Kun vaikeita tunteita ei uskalleta ilmaista, molemmat kokevat yksinäisyyttä suhteessaan. Kielteisen vuorovaikutuksen takana on usein yhteyden puute, johon reagoidaan jo varhain opitulla haitallisella tavalla.
Stressaantuneena puolisot ajautuvat helpommin kielteisen vuorovaikutuksen kehälle ja heillä ilmenee vaikeuksia paljastaa todellisia tunteitaan. Kielteisen ilmapiirin vallitessa parit eivät saa sanotuksi sitä, mitä todella tarkoittavat, vaan suistuvat epärakentaviin ja luottamusta rikkoviin riitoihin. Usein parit myös luulevat, että kumppanin kestää niitä huomautuksia, joita muut eivät kehtaa antaa. Arvostelu puolisolta voi kuitenkin uhata ihmisen perusturvallisuuden tunnetta enemmän kuin muilta saadut huomautukset.
Tunneäly auttaa läheisyyden kasvattamisessa
Olennaista tunneperäisten parisuhdevaikeuksien ratkomisessa on se, että puolisot oppivat ilmaisemaan omia tunteitaan täsmällisesti ja vastaamaan kumppaninsa tunnetarpeisiin riittävällä tasolla. Tärkeää olisi kuunnella riitojen takana olevia sanattomia ja tiedostamattomiakin viestejä, joita riitaa haastava tai omaan kuoreensa vetäytyvä osapuoli pyrkii välittämään.
John Gottman puhuu emotionaalisesta älykkyydestä, jota voidaan opettaa pareille. Tunneälykäs kumppani ymmärtää oman toimintansa vaikutukset puolison tunne-elämään ja parisuhteeseen, ja kykenee hallitsemaan tunteitaan riittävällä tasolla. Hyvinvointi parisuhteessa lisääntyy, kun molemmat ottavat itseilmaisussaan huomioon kumppanin tunteet ja ymmärtävät toistensa näkökulman myös konfliktitilanteissa.
Katkennut yhteys korjataan empatialla
Pareille olisi hyödyllistä oppia yhdessä havaitsemaan, milloin vuorovaikutus muuttuu itseään vahvistavaksi kielteiseksi kehäksi. Tieto yleisimmistä haitallisista vuorovaikutuksen kehistä auttaa tietoisuuden vahvistamisessa ja uusien toimintatapojen opettelussa. Rohkaisemalla pareja pehmeämpien tunteiden ilmaisuun ja pidättäytymään haitallisesta käyttäytymisestä voidaan auttaa pareja lisäämään läheisyyttä vaikeissakin vuorovaikutustilanteissa.
Taitava kommunikoija käyttää keskusteluissaan minä-muotoa, jota seuraa tilannesidonnaisen tunteen kuvailu. Minä-muoto ohjaa viestin lähettävää osapuolta omistamaan omat tunteensa kumppanin syyttelemisen sijaan. Tarkka itseilmaisu auttaa paria yhteisymmärryksen parantamisessa ja tukee sivuun jääneiden tarpeiden täyttymisessä. Luottamus siihen, että kumppani on saatavilla ja reagoi myönteisellä tavalla aloitteisiin, on edellytys uusien taitojen harjoittelulle ja emotionaalisten riskien ottamiselle.
Jaana Mäntykoski psykologi
Artikkeli on alunperin julkaistu Väestöliiton nettisivuilla https://www.vaestoliitto.fi/parisuhteet/tietoa-parisuhteesta/toimiva-vuorovaikutus/