Jälleenrakennus edellyttää sovintoa oman elämän kanssa
Oct 07, 2024
Tänään aamu-unisella metsälenkillä hiljaisuus herätteli ajatuksia siitä, miten erilaiset sosiaaliset roolit, halu kannatella ja liittyä toisiin voi vaientaa omaa ääntä. Vaara unohtaa itsensä voi olla todellinen etenkin mukautumiseen taipuvaisilla ihmisillä. Kuullakseen itsensä on hyvä ottaa välillä etäisyyttä muista ja vahvistua omassa identiteetissä. Tämä voi olla vaikeaa, jos elämä on rakentunut toisen, yleensä kumppanin, varaan.
Rakkautta romantisoivassa yhteiskunnassamme syntyy väkisinkin ajatus, että toinen ihminen voisi mullistaa elämän ja tuoda tarkoituksen. Julkiset keskustelut pyörii kumppanin etsimisessä, parisuhteen toimivuudessa, perhearjen haasteissa ja keinoissa selvitä erosta. Pariutuminen on luonnollinen tarve mutta hyvinvointi ei voi nojata siihen.
Yhä useampi ihminen länsimaisessa yhteiskunnassa asuu yksin. Silti sinkkuutta painostaa jonkinlainen väliaikaisuuden määre. Yksin elämisessä kyse ei aina ole olosuhteiden pakosta, vaikka pysyvän kumppanin löytyminen onkin nykyään vaikeampaa - etenkin isoissa kaupungeissa. Ihmiset myös valitsevat elää yksin. Kun liittoja eivät sido taloudelliset tai sosiaaliset paineet, on mahdollista valita toisin.
Toisen ihmisen kanssa elämän jakaminen ei aina ole helppoa. Suhde voi nostaa pintaa vaikeita kokemuksia läheisyydestä. Joskus se on surua, jota vastaan käy taisteleminen vuosi toisensa jälkeen. Toisinaan se on yksittäinen tapahtuma, joka vei maton kaiken alta. Erilaiset kehitykselliset traumat, hylkäämiskokemukset, työelämän konkurssit, vaikeat eroriidat, onnettomuudet, sairastumiset ja muut henkilökohtaiset menetykset voivat uuvuttaa ihmisen niin pahasti, että parisiuhde ei tunnu houkuttelevalta enää kenenkään kanssa. Silloin yksin oleminen voi olla hyvä vaihtoehto.
Luottamus rakkauteen ei kuitenkaan rakennu yksinäisyydessä. Ja samaan hengenvetoon: jos ihminen ei ole tehnyt sovintoa oman elämänsä kanssa, voi olla vaikea rakentaa sitä uudelleen. Vaikka tietoinen mieli rakastaisi, ei vakaata tunneyhteyttä synny.
Pariterapia on mielestäni yksi kauneimmista keinoista etsiä ulospääsyä näihin ihmissuhteiden umpikujiin. Kun terapiassa mukana on ihminen, kenen kanssa elämän matkaa tekee myös terapiahuoneen ulkopuolella, on terapia kuin yhteinen rakenteilla oleva silta, joka kantaa prosessin jälkeenkin.
Ihmisten voimavarat eivät silti aina riitä raskaiden asioiden läpikäymiseen. Eikä se edes ole tae onnelle. Jotkin asiat ovat tulleet jäädäkseen eikä muistoja voi pois pyyhkiä. Mutta jokaisella meistä on vain yksi elämä ja sen menettäminen menneisyydelle voi olla oman elämän vastoinkäymisistä lopulta suurin.
Liity postituslistalleni
Uutiskirjeet / Tapahtumat / Kurssit
We hate SPAM. We will never sell your information, for any reason.